lauantai 19. tammikuuta 2019

KALKITTU JA SUOPAKUURATTU LATTIA - Kokemuksia arjessa

Hei!

Tässä on taidettu nyt hieman palailla lattiaremontista, joulusta, uudesta vuodesta ja hieman saatu tarttumapintaa arkeen. Tässä kuukauden sisällä on kertynyt pientä kokemusta lattiasta arjessa - ja sitähän riittää enemmän, kuin osasin pelätä. Kertoisin näin alkuun, että meillä asuu minä, mies, seitsemänvuotias poika, viisivuotias tyttö ja kaksi pienikokoista narttukoiraa.

Lattiaa valitessamme en halunnut, että se estäisi meitä elämästä normaalia elämää. Mikä kenellekin on normaalia, mutta meille se merkitsee satunnaisia ruokailuja olohuoneessa, leffailtoja, leikkimistä koirien kanssa, legoja jalkapohjissa ja sattuneita vahinkoja.


Lattiat olen pessyt kerran viikossa ihan vain luuttuamalla ja kylmällä vedellä (noin 5 L), johon olen sekoittanut hyvin pienen lorauksen väritöntä pellavaöljysuopaa. Aluksi pelkäsin, että sävy kellastuisi tai kalkitus kuluisi, mutta näin ei kuitenkaan ole käynyt. Pahimpia tahroja olen hangannut tarvittaessa puhtaalla tiskiharjalla.
Jokaisen pesukerran jälkeen huoneeseen leviää ihana puun tuoksu.


Luuttuamalla ja kevyesti harjaamalla olen saanut katoamaan niin texas pete -kastikkeet, pitsat ja mehut, suklaat - eli siis lähinnä sellaisia, jotka puuhun imeytyvät, jäävät pinnalle tai eivät voimakkaasti värjää. Pakko sanoa, että myös koiran ripulin aiheuttaman tahran sain todella hyvin vaalenemaan. Rasva- ja suklaajälkien helppo pesu kyllä yllätti paljon.


Koiran pissa ja kahvi ovat kuitenkin pahimpia. Tänään suoritin osittaisen suopakuurauksen, koska koira protestoi juoksujen aikaan ja pissasi pienen läikän lattialle. Läikkä vaaleni hyvin paljon, kuivuessaan sitä tuskin huomaa, mutta se ei hävinnyt kokonaan. Sama tapahtuu kahville. Molemmat ovat siis sellaisia, jotka imeytyvät puuhun ja värjäävät melko tehokkaasti. Epäilykseni kuitenkin on, että jos näihin kohtiin tekisi paikkauksen kalkilla, jäljet haalenisivat vielä voimakkaammin. Ne kuitenkin haalenivat niin voimakkaasti, että arvelen niin ajan kuluessa häviävän kokonaan.

Jälkiä - eli naarmuja ja kolhuja - lattiaan tuskin on tullut ollenkaan. Olen kuitenkin varautunut, että ne kuuluvat elämään.

Nyt olen rehellinen. Lattia on kuin valkoinen sohva; ihanan näköinen, mutta hieman työläämpi,  kuin harmaa kaverinsa. Minulla on kokemusta myös muovimatosta, parketista ja laminaatista. Koen, että tämä on yhtä työläs, kuin parketti, joka myös tarvitsee omat hoitonsa. Helpoimpia ovat olleet laminaatti ja muovimatto, mutta rakastan aitojen materiaalien tuntua niin paljon, että vaivannäkö ei tunnu pahalta. Laminaatin ja muovimaton helppous oli kyllä ihanaa, kun lapset olivat pieniä.

Olin jo kirjoittamassa, kenelle tämä ei välttämättä sovi. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että jokaiselle on oma paikkansa ja aikansa, ja jokainen katsoo itselleen ja perheelleen sopivat vaihtoehdot. Jos kiinnostaa, suosittelen lämpimästi ja ehdottomasti kokeilemaan! Käsittely sopii budjettiratkaisuihin ja ainahan sen voi käsitellä toisella tavalla piiloon :)

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

RAUHOITTUMINEN JOULUUN

 Syyskuun alusta asti meillä on tehty remonttia eteiseen, olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen. Tämä on ensimmäinen viikonloppu, kun voi vain olla. Se tuntuu äärimmäisen hyvältä kamalasta flunssasta huolimatta. 

Näiden kuukausien aikana meillä on ollut lattia auki maahan asti, pölyä siellä ja täällä, makuuhuone olohuoneessa, olohuone makuuhuoneessa, hermot kireällä. Olemme myös itkeneet, nauraneet vedet silmissä, kiukutelleet ja olleet äärimmäisen huumorintajuisia.

Nurmikolla lepää syksyn lehdet ja nurmikkokin pääsi liian pitkäksi, että se ritisee pakkassäässä kengän alla. Rännitkin jäi tyhjentämättä. Kottikärryihin jäätyi vesi. Silti mieli on levollinen ja rauhallinen. Eilen laitoin joulukoristeet ja viritin kolme tuntia kuumeisena jouluvaloja etupihalle. Nyt, on aika rauhoittua.




Ensi viikon ja viikonlopun aiomme pyhittää täysin ystäville, sukulaisille ja perheelle. Ymmärrätte varmaan? On ihan kamala ikävä jo ja peräämme on kyselty paljon. Palataan tähän remonttiin, lattiaan, muutoksiin, sitten taas joulun jälkeen.



Ihanaa joulu kaikille Teille ja läheisillenne.

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

LATTIAN KALKITSEMINEN & SUOPAKUURAUS - käsittelyvaihe

Ajattelin tehdä tämän lattiapostauksen osissa, jotta ei tulisi niin pitkää esitelmää. On niin paljon juttua, että pitkässä postauksessa saattaa jotain mennä ohi - ja jos syntyy keskustelua, mukavampi keskustella näin aihepiireittäin.

SUOPAKUURAUS

Puulattian suopakuuraus on perinteistä perinteisin käsittelyvaihtoehto. Monella voikin olla vielä mielessä - miehelläni ainakin on - kuinka kerran tai kaksi vuodessa torppa tyhjennettiin huonekaluista ja kuurataan juuriharjalla polvet ja rystyset punaisena tuvan lattiat. Tarkoituksena on kyllästää lattia suovalla likaa hylkivän pinnan aikaansaamiseksi.

Nykyään ei ehkä niin perusteellinen tarvitse olla, koska harvemmin kengät jalassa sisällä kävellään, ja suopakuuratusta lattiasta puurot ja vellit lähtevät pyyhkimällä - kunhan suopakuuraus on tehty ensimmäiset kerrat huolellisesti. Tämä on ainakin minun kokemukseni.

Suomessa on ollut tapana käyttää perinteistä mäntysuopaa, mutta naapurimaastamme Ruotsista on kantautunut pellavaöljysuopa. Siinä, missä mäntysuopa kuivattaa lattiaa ja saattaa aiheuttaa tikkuisuutta, pellavaöljy hoitaa lattiaa.


Tilasin kuuraukseen tarvittavat aineet Domus Classicalta. Heiltä sain myös hyvin neuvoja operaatiossani.
Kuurasin kerran valkoiseksi sävytetyllä suovalla. Käytin varteen kiinnitettävää kuurausharjaa (mattoharjana taisivat myydä Tokmannilla) ja leveää pesusoikkoa, jotta leveän harjan mahtui kastelemaan ja suopaa sekoittamaan siinä samalla. Toteutin työn tuotekuvauksesta löytyvälle ohjeella.

Suopa vaalensi puuta kivasti, mutta keltaisuuden taittamiseen tarvitaan kalkitseminen.



KALKITSEMINEN 

Lattian kalkitus oli mielestäni jännä operaatio. Etukäteen ei yksinkertaisesti voi tietää, minkälainen lattiasta tulee. En osaa selittää reaktiota, miksi ja miten, mutta meillä osa puunsyistä tummeni kalkituksen myötä, osa taas vaaleni. Männyn keltainen sävy taittui tehokkaasti.

Kalkitsemista varten tarvitset sammutettua kalkkia. Itse ostin 30 kg kalkkipussin K-raudasta noin 20 euron hintaan. 
Sekoitin 5 L vettä ja 1 L kalkkia ämpärissä. Sivelin vesiseosta lattian pinnalle suht ohuen ja tasaisen kerroksen. Apuvälineenä käytin itseasiassa tiheää ja pehmeää rikkaharjaa (hah), kun isot siveltimet olivat käytetty. Tämän jälkeen lattia sai kuivua niin pitkään, että pinnalle kuivunut kalkki kesti kävellä tuntumatta edes kostealta (noin vuorokausi). Moppasin kalkin pois ja kuurasin värittömällä pellavaöljysuovalla (10 L vettä / 0,5 L suopaa) kaksi kertaa.


Lopputulos on pehmeä. En tiedä, millä muulla sanalla kuvaisin. Millään muulla käsittelyllä ei saa säilytettyä samanlaista puuntuntua. Tämän lisäksi, lattian voi myöhemmin käsitellä millä tavalla tahansa; maalaamalla, öljyämällä, vahaamalla, lipeöimällä - you name it. Suopakuuraus ei sulje mitään pois, toisin kuin muut käsittelytoverinsa.


Käsittelyssä ja ylläpidossa on kuitenkin tärkeitä juttuja, jotka pitää aina muistaa;
     - Käytä aina, aina, kylmää vettä. Lämmin vesi harmaannuttaa.

    - Kärsivällisyys on hyve (hehheh). Jokaisen käsittelykerran jälkeen annetaan lattian kuivua vähintään vuorokauden. Mitä useampia kertoja malttaa suovalla käsitellä lattiat, sitä helppohoitoisempia niistä tulee. Itse tein suopakäsittelyjä kolme kertaa makuuhuoneeseen, mutta jopa viisi kertaa eteiseen. Yleisin käsittelymäärä on 3-5 kertaa (+ kalkitus ainakin kerran, jos haluaa vaalean lopputuloksen).
- Kun kyllästät lattian sävyttömällä suovalla, kostuta - älä kastele - muutama lankku kerrallaan ennen kuurausta ja kuivaa ylimääräinen vesi pois. Ilman kostutusta puu saattaa alkaa kellertämään.
Ylläpitosiivouksessa ei tarvitse kostuttaa etukäteen, koska suopaa on niin vähäinen määrä.

- Ole varovainen veden kanssa. Tarkoitus on käsitellä lattia, ei rakenteita. Itse käytin ns. listavaraa hyväkseni käsittelyssä, jotta vettä ei valuisi lattian ja seinän välistä.
***

Tänään laitetaan makuuhuoneeseen listat paikoilleen, kannetaan huonekalut takaisin ja aletaan tyhjentämään olohuonetta. Lopputuloksesta lisää sitten myöhemmin, kun lattiat ovat valmiina.
Kysykää kuitenkin, jos kysyttävää. Vastaan todella mielelläni!

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

TANSKALAINEN LATTIA

Edellisestä postauksesta pystyi päättelemään, että meillä suoritetaan vähän isompaa remonttia. 
Parketti vaihdetaan lankkulattiaan. Tästä muutoksesta olen enemmän, kuin innoissani. 

Mäntylankkulattian käsittely tuotti päänvaivaa - ja vei aikaa, ehdottomasti. Mielessä pyörivät aivan kaikenlaiset käsittelyt maalaamisesta lipeöintiin. Mutta mitä enemmän näin Instagramissa ja Pinterestissä puisia lattioita, maalaaminen tiputettiin pois vaihtoehdoista.

Alkuperäisistä vaihtoehdoista jäi jäljelle lipeöinti ja vahaus, jos halusimme taittaa männyn keltaisuutta puuta kuitenkaan peittämättä. Aikaa kului kirjaimellisesti tunteja lukiessani lipeöinnistä, katsellessani erilaisia työmenetelmiä, vinkkejä ja vaiheita erilaisista blogeista ja etsiessäni tuotteita. 
Törmäsin tanskalaiseen lattiaan täysin vahingossa etsiessäni infoa lipeöinnistä. Kyseisestä menetelmästä on netissä suomeksi hyvin vähän tietoa, joten seuraavat tunnit kuluivat googlekääntäjällä lukien ruotsalaisia keskusteluja, blogeja ja katsoen ruotsalaisten muutamaa youtube-videota kerta toisensa jälkeen.


Tilasin tuotteita ja kyselin neuvoja. Mies leikkasi minulle laudasta pätkiä, joihin saatoin testata luovuuttani viiden kokonaisen illan ajan työpäivien jälkeen.

Lattia on ollut kokeilussa nyt kolme viikkoa, ja uskallan sanoa, että tämä se on
Koska suomeksi tästä käsittelytavasta löytyy hyvin vähän tietoa, saatika minkäänlaisia ohjeita, tulen kirjoittamaan aiheesta heti, kun lattia ja muut tilpehöörit ovat valmiina.
Yritetään ottaa tässä lopputsemppejä lattian kanssa, koska meillä olisi enää vain neljä viikkoa aikaa saada paikat kuntoon.
Pysykäähän kuulolla!


maanantai 5. marraskuuta 2018

YLLÄTTÄVYYKSIÄ

Hiljaisuutta on ollut täällä blogin puolella, mutta ei meillä kotona. Ei ollenkaan.


En muista enää tarkkaa päivää, milloin kaikki alkoi. Muistan, mistä kaikki alkoi. Näin jonkun valtavaa inspiraatiota tuovan kuvan keittiöstä. Päätin, että liesituulettimen takana olevalta seinältä poistetaan edellisten asukkaiden laittama kuva ja maalaan seinän valkoiseksi. Iloiseksi yllätykseksi seinä olikin jo valkoinen kuvan takana ja kuva lähti helposti pois vaurioittamatta maalipintaa. 

Seuraavana iltana mies olikin pitkään töissä, enkä osannut laittaa välitilan lasia yksinäni takaisin seinään, ja tunsin tekemisen puutetta. Ryömin alapohjaan tarkistamaan, mitä sieltä löytyykään. Ja löytyihän sieltä… Kostea alue. Paniikkipuhelu miehelle, naapuriin ja äidille. 

Siitä se sitten lähti. Keittiön välitilan lasi on vieläkin laittamatta paikoilleen. Tästä taitaa olla nyt kuutisen viikkoa.


Sitten se levisi ihan joka paikkaan. Nyt nukutaan olohuoneessa. Suoritetaan pyykkihuoltoa keittiössä. Syödään joskus (useimmiten) valmisruokaa. Jollakin tavalla tuntuu silti kodikkaalta luovia pitkin tavarakasojen muodostamia käytäviä. Kaikki on hukassa.


Välillä remontti etenee nopeasti. Useimmiten hitaasti, mutta varmasti. Välillä hitaasti, eikä mitenkään varmasti. Jouluksi kotiin?

Laittelen kuvia lopputuloksesta. Tästä tulee hyvä.