perjantai 15. helmikuuta 2019

KUN OLEN YKSIN KOTONA X 10

VILLA KOTIRANTA -blogissa oli kiva haaste! Mielestäni tällaiset haasteet ovat kivoja, koska ne tutustuttavat blogin kirjoittajaa lukijoille, eli avaavat pintaa vähän syvemmältä. 


Mitä tapahtuu, kun olen yksin kotona?

SYÖN AAMUPALAN
En syö aamupalaa, jos en saa sitä rauhassa syödä. Olen aamuisin hyvin känkkäränkkä. Heräämiseni jälkeen minulle ei saa puhua viiteen minuuttiin. Vapaapäivisin on ihanaa, kun koko talo tyhjenee, herään yksin ja saan olla rauhassa. Tällöin syön aamupalan. Muuten aamuni koostuvat kahvista. 


SIIVOAN
Niin surullista - tai kivaa - kuin se onkin, niin siivoan ja laittelen paikkoja kuntoon. En tiedä mitään sen parempaa tekemistä, kuin siivota kotona, jos olen yksin. Saa rauhassa siivota.

JUON KAHVIN
Yksin. Hiljaa. Rauhassa. 

OLEN VAIN
Ihastelen valoja ja varjoja. Esineitä. Kaikkea.

SUUNNITTELEN
Vaikka en pysyisi suunnitelmissani, teen paljon suunnitelmia. Keittiöstä, seuraavasta remontista, ruokalista, moottorikelkkareissuja,… you name it. Rakastan suunnittelua. Se on kuin haaveilua.

JÄRJESTELEN
Saan suurta mielenrauhaa, kun saan jonkun paikan järjestykseen - vaikka se olisikin jo järjestyksessä. Esimerkiksi meidän kuiva-ainekaappi on aina kamala murheen kryyni, mutta saan mielelleni tyydytystä siitä, että saan sen järjestykseen. Mulla on vaikea kontrolloinnin tarve ja tiedostan sen kyllä.

KARSIN TO DO -LISTAA
Arki ei meillä ole hienoa juhlaa, vaan töitä, koulua, ruoanlaittoa, pyykinpesua, yms. To do -lista yleensä kasvaa ja kasvaa, ennen kuin teen sille jotain ja yleensä vain vapaapäivisin, kun mies on töissä ja poika koulussa, sen karsimiseen on mahdollisuus. Hyvin usein saan kaikki asiat tehdyksi ja pieni norsu lähtee hartioilta samantien. 


TAPAAN YSTÄVIÄ
Useimmiten ystävän tapaaminen ei sovi edes vapaapäiväni aikatauluun, mutta pyrin siihen, että jos edes pienen hetken saisin rutistettua jollekin.
Tähän syynä, että olen introvertti henkeen ja vereen. Vaikka ystävä olisi rakas ja ihana, tapaamisesta tulee uskomattoman hyvälle tuulelle, on se kuitenkin väsyttävää arkisin. Jos en jaksa tai ehdi nähdä ystäviä, stressaan siitä kamalasti ja tunnen huonoa omatuntoa. Ystäviä pyrin sitten tapaamaan vapaapäivinä.

KIRJOITAN BLOGIA
Blogini on pieni harrastukseni, joka on aikalailla viimeisenä prioriteettilistallani arkisin. Vapaapäivänä voin nostaa sen prioriteettilistallani ykköseksi. Tällöin on tosi kiva panostaa postaukseen ja kuviin.

OLEN KOKO PÄIVÄN MUKAVISSA VAATTEISSA
Ikä on tuonut lisää mukavuuden halua. Välillä vähän liikaakin. Esimerkiksi viikonlopun jälkeen on mielestäni ikävä laittaa jalkaan farkut ja siisti paita. Kollarini ja villasukat ovat niin mukavia päällä, enkä harjaa tukkaani. 
Tämä hieman riitelee sen kanssa, että rakastan korkokenkiä ja juhlia, joihin pukeudutaan hienosti. Välimalli kollareista juhlamekkoon ei vain kiinnostaisi.


Listaltani saa varmasti sellaisen kuvan, että arkeni on kamalaa, jos en ehdi edes aamupalaa syömään tai voin käyttää koko päiväni siivoamiseen. Koen kuitenkin, että vapaapäiväni koostuu juuri niistä asioista, mitä minä haluan, eikä ehtoja kukaan ole sanelemassa. Koen, että lomapäivät ovat erikseen…ja viiden viikon päästä onkin sellainen loma, että oksat pois :)

***

Ota tästä haaste vastaan! Lisäksi, haastan blogini lukijat kertomaan kommenttiboksissa, mitä te teette vapaapäivinä. 





maanantai 11. helmikuuta 2019

PIKKUJUTTUJA

Mun mielestä elämässä on ihaninta kaikki pienet jutut ja yksityiskohdat. Ehkä johtuu siitä, että erityisherkkänä niitä tulee huomattua intensiivisemmin, mutta jos jostain erityisherkkyydessäni tykkään, niin tästä ominaisuudesta. Eivät ne pienet jutut aiheuta mitään valtavia tunteenpurkauksia, vaan sellaista pientä kutkutusta, joka saa joka kertaa hymyilemään.

Meidän sisustuksessa on paljon tällaisia itselleni tärkeitä pieniä juttuja, joita olenkin ripotellut vähän sinne tänne.


Harmaa Urna maljakko meillä on olohuoneen pyöreällä sohvapöydällä. Näen sen aina, kun astun huoneeseen. En itse osta kotiimme uutta, ellei ole aivan pakko, mutta tämän sain äidiltäni muuten vaan -lahjana, mikä nostaa maljakon arvon korvaamattomaksi.
Poika antoi tälle maljakolle nimen Marimekko. "Äiti noi Marimekon kukat on kuolleita", kun vuoden ensimmäiset tulppaanit ehtivät nuupahtaa. Tulppaanien jälkeen laitoin esille kuivattuja eucalyptuksen oksia, jotka ovat ihan varma ja pitkäikäinen valinta.


Remontin aikana lapset viettivät paljon aikaa pajalla. Sillä välin, kun miehen kanssa leikkasimme lattialautoja, poika rakensi jämäpaloista puuauton pienellä avustuksella. Tämä on jotenkin niin symppis ja pojan (lue: remonttilapsen) ensimmäinen puuauto, jonka suunnitteli alusta loppuun. Se on tärkeä.


Jo muutaman vuoden olen etsinyt jonkinlaista tiukukoristetta meille. Löysinkin tällaisen, johon oli kulkusia ripustettu juuttinaruun, meidän Lapin reissulta viime joulukuussa - itseasiassa Napapiiriltä Joulupukin kylästä, vähän huvittavaa. Ripustin sen kulkuaukolle, josta pääsee keittiöön, makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen. Se välillä helisee ihanasti, jos esimerkiksi olkapää sattuu siihen osumaan, kun kiireessä pyyhältää ohi. Alun perin tämän piti olla joulukoristeena, mutta kaipa se on tullut siihen jäädäkseen.
Vähän iltaisin ja öisin pelottaa, kun olen yksin kotona, että mitä jos se heliseekin itsekseen... Vanhan talon juttuja :)


Minkälaisia pieniä juttuja teillä on sisustuksessa tällä hetkellä, jotka tuovat päivittäin hymyjä huulille?


perjantai 8. helmikuuta 2019

BORÅSTAPETER - SENSE OF SILENCE, NOCTURNE

Edellisessä postauksessa vilahti olohuoneen tapettimme, jonka asensin tänne muuttaessani vuonna 2015. Tämä siis...


Vallilan Kallvik. Onhan se kaunis - jossain muualla, kuin meillä. Tätä samaa meillä on harmaana vessassa. Sitä myös oli eteisessä. Nyt se on menossa vaihtoon joka paikasta levottomuutensa vuoksi. En vain koskaan saanut sitä istumaan silmääni, koskaan.
Syy, miksi yritin antaa sille kuitenkin mahdollisuuden, oli mieheni. Parisuhteessa tulee tehdä kompromisseja ja mieheni nyt sattui tykkäämään tapetista. Minä oikeasti yritin tykätä niin paljon, että tekee ihan pahaa katsoa pelkästään näitä kuvia.
Toisaalta ajattelin, että koska se on kerran valittu ja rahaa tuhlattu, siinä se on nyt sitten on. Tämä oli minulle opetuksena ja se kyllä opettikin!

Kuinka innoissani olinkaan, kun sain luvan tapetin vaihtoon. Tietysti otin miehen mukaan valintaprosessiin ja onneksi otin. Opetus oli tehnyt minusta hieman aran, joten olin päätymässä johonkin yksinkertaiseen ja helppoon. Mies kuitenkin ehdotti jotain aivan muuta.


Boråstapeter, Sense of silence -malliston Nocturne. Muistan huokailleeni innosta hyvin paljon tapettia laittaessani. Sisälläni ihan pärskyi.


Vaikka tapetti on tumma ja kuviollinen, on se silti todella rauhallinen. Sävytkin ovat melko neutraaleja. Tämä oli pitkän harkinnan tulos ja se kyllä tuntuukin siltä. Hyvältä. 


Kuvio on pehmeä ja näyttää aivan käsin maalatulta. Itseeni tapetilla on todella rauhoittava vaikutus. 

Tästä opittiin :)

torstai 7. helmikuuta 2019

LATTIAT ENNEN & JÄLKEEN

Lattia on tuonut ison muutoksen meillä. Nythän lattiaremontti on tehty vain olohuoneeseen, makuuhuoneeseen ja osittain eteiseen, joten kontrastin huomaa entiseen. Ero on valtava.

ENNEN:


Aikaisempi lattia oli Timberwisen tammiparketti. Tykkäsin tästäkin ihan kamalasti, mutta meillä on pieni talo ja tumma lattia pienensi tiloja. Lattia oli kyllä kodikas, mutta lopulta oikeasta asennuksesta huolimatta, parketti alkoi aaltoilemaan sieltä täältä, narisemaan ja nitisemään - mikä sekin tietysti kuuluu mielestäni vanhaan taloon :)

JÄLKEEN:


Lankkulattia tuntuu jalan alla tukevalta. Mieheni ei huomaa eroa, mutta minä huomaan. Joka päivä.
Sävy vaihtelee valon mukana ja huoneet näyttävät, tuntuvat, isommilta. Mielestäni kannattava remontti kyllä (muutenkin, kuin näön vuoksi).

***

Sisustus meillä on täysin kesken, mutta annan sen tällä hetkellä elää omaa elämäänsä aivan täysin. Yritän olla tekemättä suuria tai pieniä äkkinäisiä muutoksia. Olen muuttanut kulutustottumuksiani ja siinä onnistuttuani olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä. Lisäksi, en mitään haluaisi ostaa uutena. Suurin osa meillä olevista huonekaluista on ostettu tai saatu käytettynä, muutamaa lukuun ottamatta, ja haluan näin haluan sen olevan myös jatkossa. Makuuhuoneessakin on tällä hetkellä kasa kalusteita, jotka odottavat käsittelyä siirtyäkseen muualle. 
On meillä kuitenkin yksi isompi muutos tuossa syksyllä tapahtunut. Sekin olohuoneeseen, mutta eipä tarvitse nyt vähään aikaan postailla lattiasta :)

lauantai 19. tammikuuta 2019

KALKITTU JA SUOPAKUURATTU LATTIA - Kokemuksia arjessa

Hei!

Tässä on taidettu nyt hieman palailla lattiaremontista, joulusta, uudesta vuodesta ja hieman saatu tarttumapintaa arkeen. Tässä kuukauden sisällä on kertynyt pientä kokemusta lattiasta arjessa - ja sitähän riittää enemmän, kuin osasin pelätä. Kertoisin näin alkuun, että meillä asuu minä, mies, seitsemänvuotias poika, viisivuotias tyttö ja kaksi pienikokoista narttukoiraa.

Lattiaa valitessamme en halunnut, että se estäisi meitä elämästä normaalia elämää. Mikä kenellekin on normaalia, mutta meille se merkitsee satunnaisia ruokailuja olohuoneessa, leffailtoja, leikkimistä koirien kanssa, legoja jalkapohjissa ja sattuneita vahinkoja.


Lattiat olen pessyt kerran viikossa ihan vain luuttuamalla ja kylmällä vedellä (noin 5 L), johon olen sekoittanut hyvin pienen lorauksen väritöntä pellavaöljysuopaa. Aluksi pelkäsin, että sävy kellastuisi tai kalkitus kuluisi, mutta näin ei kuitenkaan ole käynyt. Pahimpia tahroja olen hangannut tarvittaessa puhtaalla tiskiharjalla.
Jokaisen pesukerran jälkeen huoneeseen leviää ihana puun tuoksu.


Luuttuamalla ja kevyesti harjaamalla olen saanut katoamaan niin texas pete -kastikkeet, pitsat ja mehut, suklaat - eli siis lähinnä sellaisia, jotka puuhun imeytyvät, jäävät pinnalle tai eivät voimakkaasti värjää. Pakko sanoa, että myös koiran ripulin aiheuttaman tahran sain todella hyvin vaalenemaan. Rasva- ja suklaajälkien helppo pesu kyllä yllätti paljon.


Koiran pissa ja kahvi ovat kuitenkin pahimpia. Tänään suoritin osittaisen suopakuurauksen, koska koira protestoi juoksujen aikaan ja pissasi pienen läikän lattialle. Läikkä vaaleni hyvin paljon, kuivuessaan sitä tuskin huomaa, mutta se ei hävinnyt kokonaan. Sama tapahtuu kahville. Molemmat ovat siis sellaisia, jotka imeytyvät puuhun ja värjäävät melko tehokkaasti. Epäilykseni kuitenkin on, että jos näihin kohtiin tekisi paikkauksen kalkilla, jäljet haalenisivat vielä voimakkaammin. Ne kuitenkin haalenivat niin voimakkaasti, että arvelen niin ajan kuluessa häviävän kokonaan.

Jälkiä - eli naarmuja ja kolhuja - lattiaan tuskin on tullut ollenkaan. Olen kuitenkin varautunut, että ne kuuluvat elämään.

Nyt olen rehellinen. Lattia on kuin valkoinen sohva; ihanan näköinen, mutta hieman työläämpi,  kuin harmaa kaverinsa. Minulla on kokemusta myös muovimatosta, parketista ja laminaatista. Koen, että tämä on yhtä työläs, kuin parketti, joka myös tarvitsee omat hoitonsa. Helpoimpia ovat olleet laminaatti ja muovimatto, mutta rakastan aitojen materiaalien tuntua niin paljon, että vaivannäkö ei tunnu pahalta. Laminaatin ja muovimaton helppous oli kyllä ihanaa, kun lapset olivat pieniä.

Olin jo kirjoittamassa, kenelle tämä ei välttämättä sovi. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että jokaiselle on oma paikkansa ja aikansa, ja jokainen katsoo itselleen ja perheelleen sopivat vaihtoehdot. Jos kiinnostaa, suosittelen lämpimästi ja ehdottomasti kokeilemaan! Käsittely sopii budjettiratkaisuihin ja ainahan sen voi käsitellä toisella tavalla piiloon :)