sunnuntai 8. tammikuuta 2017

VUOSI 2016

Tästä postauksesta tulee kuvaton. En ole sitten viime vuoden syksyn jälkeen ehtinyt kuvaamaan mitään. Koko ajan olo on ollut kiukkuinen, välillä jopa vihainen. Mikään ei tunnu onnistuvan.

Loppusyksystä vuonna 2016 alkoi putkisaneeraus. Putket sukitetaan ja viemäriliitoksia avataan. Kun meidän viemäriliitosta avattiin, ajettiin säälimättä vanhaa omenapuuta päin. Puusta on nyt useita oksia katki. Tiedossa oli, että puu kasvaa rasitealueella, mutta mielestäni puu on ollut tuossa kauemmin, kuin rasitealue. Puhetta oli, että sitä pystytään varomaan, mutta ilmeisesti sana ei ollut mennyt eteenpäin.

Alkutalvesta alkoi väsyttämään enemmän, kuin useampina vuosina. Sain projekteja eteenpäin, mutta kaikkialla silti säilyi hallitsematon kaaos. Kun ensilumi satoi isoina kinoksina, tuli aivan mahtava fiilis, mutta se häipyi taas juuri silloin, kun lumi suli. Koko ajan alkoi olla pimeää.

Viikko ennen joulua laitoin normaalisti tiskikonetta päälle ja kone alkoi hälyttämään, että vettä ei tulisi. Tarkistin, että hana on auki, ja kokeilin uudelleen. Vedet valuivat jaloilleni sokkelin alta. Epätoivo iski, että tämäkin vielä. Kävi ilmi, että rotta tai hiiri on päässyt sokkelin alle sähköjohtojen läpivientirei'istä ja purrut tiskikoneen tulovesiputken halki. Siitä seurasi vesivahinko ja meillä kuivatettiin kostuneita runkopuita ja lattiaa onneksi vain viikon verran.
Mies kaatui ja mursi kylkiluunsa.

Joulu ei meille tehnyt kamalasti tuloaan. Viime tipassa kalenterit, koristeet ja kuusi. Lapset olivat toisten vanhempiensa luona ja me miehen kanssa kaksin. Vielä aatonaaton ja aaton välisenä yönä valvoin neljään asti väkertäen talven aikana ilmestynyttä uutta projektiani; tytölle nukkekoti joululahjaksi. Lupasin, että ensi jouluksi ei yhtään projektia.
Jouluaatto juostiin pää kolmantena jalkana sukulaisissa. Ihanaa ja mukavaa oli kuitenkin.
Joulupäivänä sairastuin influenssaan ja välipäivät menivät töissä sairastellessa kollegan kanssa yhdessä. Välipäivinä mies sairastui. Lapset onneksi säästyivät taudilta sillä kertaa.

Uusi vuosi juhlittiin lasten kanssa kivasti. Kävimme kaupungilla katselemassa ilotulitusta, saunoimme, söimme ja ammuimme raketteja takapihalla naapurien kanssa. Otin uuden vuoden vastaan huokaisten, ehkä vähän helpotuksesta. Huokaisu sisälsi myös huolta tulevasta vuodesta. On sanonta "ei kahta ilman kolmatta". Vuosi 2015 ei ollut helpoimmasta päästä, eikä ollut myöskään vuosi 2016. Suuret odotukset ovat siis vasta vuodelle 2018.

Nyt vuoden 2017 alussa olemme kirineet hieman vuotta 2016. Tänään saimme vesivahingon jäljiltä keittiön kasaan. Talo on alkanut tuntumaan pieneltä näin talvisin, joten olemme tehneet uusia järjestelyjä:
- Eteisen vaatejärjestyksen laitoin uuteen uskoon, jotta se olisi toimivampi.
- Makuuhuoneen järjestystä muutettiin radikaalisti; vaatekaappi sai lähteä, siirsimme vaatteemme yläkerran vaatekaappiin ja hankimme pitkän pöydän, jossa voimme tehdä omia juttujamme. Tänään olisi tarkoitus vielä kiinnittää naulakko ja kaksi hyllyä seinään, jotta saamme lisää säilytystilaa.
- Keittiöön on ilmestynyt astiakaappi lisätilaa tuomaan ja kierrättäminen on tehty helpommaksi.
- Yläkerta alkaa olla valmis kokonaan. Mitä nyt kaappia ja säilytyslaatikkoa pitää maalailla, mutta ne eivät onneksi ole kiireellisiä.
Vielä on tekemistä, mutta nyt ne eivät tunnu painostavilta. Olen tehnyt kunnollisen listauksen, jotka pitäisi tässä kuukauden sisällä saada tehdyksi. Tytön syntymäpäiväjuhlat lähestyvät ja tyttö haluaisi kunnon prinsessajuhlat. Miehen syntymäpäiväjuhlat ovat samaan aikaan, joten sovimme suuntaavamme hotelliin ja ravintola Haraldiin syömään.
Kohta alkaakin päivät valostumaan, joten eiköhän tämä tästä. Päällimmäisenä tunteena on, että tästä tulee ihan hyvä vuosi.


torstai 15. syyskuuta 2016

PIENTÄ EPÄTOIVOA TAPETIN VALINNASSA

Kyllä neuvo "asu ensin vuosi ja mieti sen jälkeen" pitää paikkansa. Olisi pitänyt noudattaa neuvoa, mutta sisustusaktiivisena ennen muuttoa suunnittelin sisustusta täyttä häkää, ja siinä rytäkässä lähti sitten eteisestä tapetti vaihtoon.
Tästä aiheesta olen paljon käynyt keskusteluja minun ja mieheni messenger-keskustelussa ja hyvin nopeasti keskustelu on kääntynyt lähinnä minun yksinpuhelukseni. Tasaisin väliajoin olen pommittanut keskusteluun kuvia tapettivaihtoehdoista ja aina palannut kuitenkin siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon.


Nimittäin Sandbergin Raphael. Tapettivalinta oli hyvin helppo verrattuna värivalintaan. Portaikko, jossa on Sanbergin Waldemar tapetti, on nimittäin meidän pienen eteisaulan yhteydessä.
Alkuperäinen suunnitelma oli maalata portaat siniharmaiksi ja portaikon seinät valkoisiksi, joka toisi paljon avaruutta kapeaan portaikkoon. Raphael tapetti tulisi eteistilaan sinisen sävyisenä. Suurimman ongelman tuotti se, että mielestäni Waldemar ja siniharmaat portaat ovat ihan parhaat kaverukset, ja mieleen pälkähti, että enpäs maalaakaan....


Suunnitelma B oli laittaa Raphael tapetti vihreän sävyisenä, jolloin tapetit sopisivat toisiinsa, eikä tarvitsisi lähteä maalaushommiinkaan vaikeaan portaikkoon. Sininen kuitenkin kummitteli mielessä ja aloin puoli vuotta kestäneeseen ajatusleikkiin.
Tänään repäisin hetken mielijohteesta, koska se tapa on melkein aina tuntunut hyvältä, ja toivon todella, että tuli repäistyä oikeaan suuntaan. Vähän jopa jännittääkin, miltä uusi tapetti tulee näyttämään!
 
Jos haette perinteisiä tapetteja, suosittelen lämpimästi tutustumaan Sandbergin tapettivalikoimaan. Tapettirullat eivät ole edullisimmasta päästä, mutta hinta/laatu-suhde on paikallaan. Tapetit eivät ole muovisen näköisiä ja kestävät lähempääkin tarkastelua. Sävyt ovat pehmeitä ja tuovat lämpöä huonetilaan.
 
En tiedä, ehdinkö tänne blogin ääreen palaamaan ennen huomista, joten toivottelen kaikille rentouttavaa viikonloppua!
 


torstai 8. syyskuuta 2016

KUN ON NIIN NÄTTI

Ehkä jossain vaiheessa saan tänne bloginkin puolelle raportoitua valmiiksi saatuja remontteja ja projekteja, joista suurin taisi olla olohuoneen maalaus.
Yksi isoimmista to do -listalla olevista askareista oli myös tavaroiden raijaus kirpputorille. Olen rankalla kädellä viimeisen vuoden ajan käynyt kaappejamme läpi ja katsonut, mitä ihan oikeasti tarvitsemme. Vähän kuin konmarin tapaan, mutta sitten ei kuitenkaan. Kasat kerääntyivät lastenhuoneeseen yläkertaan neljään isoon laatikkoon, kolmeen Ikean jätesäkkiin ja varastosta löytyi kolme laatikollista lisää. Siitä tavaramäärästä tuli ihan oikeasti huono olo.
Kohta on tilaa hengittää.
 
Tänään vein lisää tavaraa varaamalleni pöydälle ja samalla poikani kanssa tein nopean kierroksen tarkistaakseni, mitä muista pöydistä löytyy.
Löysin todella, todella, kauniin kynttilänjalan. Voi että olin iloinen!


Autossa tarkemmin katsoin ostostani ja löysin pohjasta tekijän yhteystiedot. Olin vähän ihmeissäni, että löysin kirpparihinnalla ihan oikeasti aitoa suomalaista käsityötä ja samalla tuin paikallista käsityötä. Aion myös tukea jatkossakin ja ottaa yhteyttä tekijään ainakin kiittääkseni - ehkä myös tilatakseni lisää, jos mahdollista.


Pari viikkoa sitten lauantaina kävin parin ystävän kanssa ensimmäistä kertaa porvoolaisessa Cafe Postres'ssa aamupalalla. Suosittelen paikkaa kaikille Porvoossa matkaaville. Paikka oli tunnelmaltaan lämmin ja palvelu oli ihanaa. Aamiaistarjoilu olisi ehkä saanut olla vähän kattavampi ja monipuolisempi, mutta kyllä siellä vatsansa sai niin täyteen, ettei jaksanut kunnolla kävellä.
Postres'ssa ihastuin erityisesti sen keraamisiin astioihin, ja sen jälkeen olen yrittänyt etsiä meille sopivia lautasia. Harkitsin jo vakavasti liittymistä keramiikkakurssille, mutta paikat olivat täynnä, heh.
 
Nyt kuitenkin taas hommiin, että saisi lisää valmista ja iltaisin olisi enemmän aikaa vain olla.
Natnat.

maanantai 1. elokuuta 2016

PORTAIDEN PINTAREMONTTI

Kun muutimme taloon, portaat olivat lämpimän keltaiset. Ei mitenkään hyökkäävät, vaan kodikkaat. Tykkäsin väristä ihan kamalasti ja ihastuin portaisiin heti ensisilmäyksellä, kun taloa tulimme ensimmäisen kerran katsomaan.



Väri oli kuitenkin aivan väärä meille, koska lapset ravaa portaita ylös ja alas useamman kerran päivässä. Maali alkoi paikoitellen kulumaan ja pinta haalistumaan useammin astutuista kohdista. Lisäksi ne olivat todella huono jo siinä vaiheessa pitää puhtaana.
Pelkkä huoltomaalaus olisi tietysti riittänyt, mutta sain miehen puheista käsityksen, että hän ei väristä taas tykännyt - ja mielestäni yhteisessä kodissa pitää olla sellaista, josta molemmat tykkää, eikä vain toinen.
 
Tein aivan järkyttävän suuren pohjatyön. Ensin poistin vanhan maalin portaista maalinpoistoaineella ja sen jälkeen hioin vanhan maalin pois. Tässä pitkässä prosessissa kesti muutaman kuukauden, koska aika yksinkertaisesti oli niin kortilla. Pohjatyönä olisi tietysti riittänyt pintahionta, mutta halusin tehdä homman kunnolla.


Koska portaat olivat aikaisemmin maalattu Uulalla, sillä mentiin tällä toisellakin kierroksella. Sävynä Uni. Pelkäsin kamalasti, että sävy taittaisi violettiin, mutta niistä tulikin kauniin siniharmaat. Olisin ehkä himpun verran kirkkaammat ja tummansinisemmät halunnut, mutta tämä kompromissi kelpaa hyvin.


Seinissä on tällä hetkellä Sandbergin Waldemar tapetti. Olen kuitenkin rakastunut Sandbergin Raphael tapettiin, jonka haluan eteiseen. Koska eteinen ja portaikko ovat miltei samaa tilaa, Waldemarin täytyy väistyä, jotta Raphael mahtuu samaan tilaan. Portaikon seinät maalataan valkoiseksi, mutta onneksi portaiden sävy on aika hallitseva, että ei tule liian kliinistä vaikutelmaa.

 
Syksyyn asti ajattelin nauttia tästä ihanasta Waldemarin tapetista, koska se on myöskin yksi tapettisuosikeistani. Tietysti voi käydä niinkin, että Waldemar on tullut jäädäkseen vähän pidemmäksi aikaa, kuin vain syksyyn, mutta aika näyttäköön. Ei tässä onneksi ole kiire mihinkään.

lauantai 30. heinäkuuta 2016

NUHJUINEN TERASSI

Lusikoiden lisäksi ostin Vanhan tavaran liikkeestä vanhan laatikon. Epäilen sen olevan työkalupakki, mutta voin olla väärässäkin. Harmittaa ihan vietävästi, että en kurkannut laatikon sisälle ennen ostopäätöstä ja maksoin 15 euroa mukisematta. En tykkää ikinä tinkiä, mutta tuosta olisinkin voinut tinkiä edes vitosen pois.
Laatikko oli täynnä seittejä - vanhoja toki nekin - ja taisin jonkun pienen öttiäisen (ei vaarallinen) nähdä, kun sisälmystä imuroin. Suunnittelin laatikkoa keittiöön, mutta lähemmän tarkastelun jälkeen hieman epäröin ja päätin kuitenkin laittaa sen meidän terassille.


Sinnehän se sopi kaikkien kuolleiden kukkien ja pienten tammenterhojen joukkoon. Sisälle sain vihdoin kaikki milloin missäkin lojuneet pienet puutarhatyökalut ja -hanskat. Enää ei toivottavasti niitä tarvitse pitkin pihaa etsiä, hehheh.


Terassi on muutenkin ollut vähän tuuliajolla - näin lievästi ilmaistuna. Terassi on suuri ja yhtä puolta koristaa iso tammi. Tammeen ihastuin heti, kun sen näin - en vain ikinä uskonut, minkälaisen työmaan se teettää.


Tammi tiputtelee aivan jatkuvasti jotain. Milloin ropisee terhoja, milloin lehtiä, välillä vähän jonkinlaisia urpuja ja taas vähän terhoja, lehtiä ja pienen pieniä oksia. Vähintään kaksi kertaa päivässä saisi olla terassia lakaisemassa.


Kostea ilma ja suuri tammi ovat tehneet tuhojaan terassille ja se on pesun tarpeessa. Ajanpuutteen vuoksi pesu jää joko ihan loppukesään tai ensi vuoteen, koska sisälläkin on aikalailla hommaa vielä.

Näyttää muuten aika syksyiseltä eikö? Kohta aukeaa päiväkodit ja koulut alkaa, syksy tosiaan lähenee. Mä vähän ehkä rakastan syksyä, kun silloin on jotain uutta ilmassa.