tiistai 15. elokuuta 2017

VIIKONLOPUN KATTAUS

Viime viikonloppu oli lapsivapaaviikonloppu.
Lauantaiaamuna heräsin kahdeksan aikoihin, kuuntelin lintujen laulua kahvikupponen kädessä ja istuin pitkään ihanass... voi kunpa. Heräsin todella kahdeksan aikoihin, käytin koiran ulkona silmät puoliummessa ja sen jälkeen katselin ympärilläni olevaa kaaosta. Pyykit pesemättä ja laittamatta, vessa siivoamatta, pientä tilpehööriä siellä täällä, ja niin edespäin. Tiedättehän, se ihan peruskaaos.
 
Päätin olla välittämättä. Pikkusiskoni tapasi sanoa lapsena "mitä sitte?".
Siivosin keittiön kylläkin ja katoin pöydän pitkästä aikaa.


 
Jumitun aika usein tähän ihan peruskattaukseen. Välillä tekisi mieli kokeilla jotain muuta, mutta näissä astioissa ja pöytäliinassa on niin ihanat sävyt.
 
Kun sävyt sopivat toisiinsa, voi kuvioilla ja kuoseilla leikitellä.
Valkoiset kahvikupit, valkoiset leipälautaset ja vaaleansiniset kulhot kuvioineen ovat Iittalan Sarjaton-sarjaa, kuten myös kirkkaat juomalasit.


Iittalan Tanssi-sarjan ruokalautasia käytän usein aluslautasina. Muutamaan otteeseen nämä olen meinannut myydä, mutta joka kerta tullut toisiin ajatuksiin. Ne vain tuovat sitä jotain pientä extraa kattaukseen.
Kahvikupeissa lojuvat vanhat lusikat olen löytänyt edullisesti kirpparilta. Pellavainen pöytäliina on Ikeasta (aion kyllä ostaa toisenkin, jos niitä vielä siellä on) ja pellavaiset lautasliinat oli eurolla kappale toissatalvena Järvenpään Prismassa.
 
Päätin aika yksimielisesti, että käyttöastiat täytyy saada esille. Etsin ties kuinka pitkään vanhaa tammista astiakaappia. Juvilla on kauniita astiakaappeja, mutta ihan tuhottoman kalliita - vaikka tietysti ovat laadukkaita. Lopulta löysin sadalla eurolla täyttä tammea olevan astiakaapin huuto.netistä.


Vanhahan tämä ei ole, mutta kooltaan ja sävyltään sopii keittiöön ihan loistavasti. Oli ihan tuuri, että löysin ja sain tämän. Kaappitilaakin on keittiössä enemmän, kun käyttöastiat ovat omassa vitriinissään.


Haaveilen kyllä vieläkin Juvin astiakaapista, jolloin tämä siirtyisi olohuoneeseen. Ehkä jossain vaiheessa :)

torstai 10. elokuuta 2017

Kasvukipuja

Päiväkotielämä kesäloman jälkeen alkoi viikko sitten, ja voi vitsi, kun tuntuu hyvältä palata arkeen. Syksy tuo mukanaan muutoksia ja uuden opettelemista. Muutokset aina vähän stressaa, ja se näkyy meidän aamuissa.
 
 
6-vuotias alkaa olla todella tarkka pukeutumisestaan. Yksi aamu kaikki muut housut olivat pesussa, paitsi yhdet tummansiniset chinot ja yhdet kollarit. Valitsin pojalle valmiiksi chinot, mutta ne vaihtui nopeasti kollareihin, koska "äiti emmä haluu olla päiväkodissa mikään herrasmies".
"Mikäs se sellanen herrasmies on?"
"No sellanen tyyppi vaa."
 
 
Ensi viikon tiistaina pojasta tulee eskarilainen. Nyt aamuisin pusut ja halit annetaan autolla ennen hoitoon menoa, koska on kuulema hirveen noloo, jos kaverit näkee. Itselle tämä on todella, todella, haikeaa. Äidin iso pieni poika.
 
 
Poika on kasvanut ihan valtavasti parin viikon sisällä. Viime lauantaiaamuna hermostuneena kurkistelin puskien lomasta, kun poika reippaasti, vaikka vähän jännittäen, opetteli käymään lähikioskilla. Kioskille on matkaa noin 30 metriä, mutta autotie on ylitettävä kaksi kertaa.
Laitoin hälle taskuun lapun, jos tarvitsee kysyä myyjältä apua. Kirjoitin lapulle oman nimeni, puhelinnumeroni ja osoitteemme, jos tulee hätä. Lappua ei tarvinnut. Ehkä hieman ylisuojelua, koska kioskin myyjät tuntevat perheemme, mutta se toi turvaa omalle mielelle - sen puskassa kykkimisen lisäksi :)
 
 
Tänään aamulla poika kömpi viereeni vielä vähäksi aikaa nukkumaan, ennen kuin oli aika nousta ja aloittaa uusi päivä. Silitin pientä tuhisevaa poikaa ja mietin, että voi kun ei kasvaisi liian nopeasti.
Mietin myös, että tulen pusuja ja haleja antamaan samalla mitalla, kuin aikaisemminkin - vaikka sitten siellä päiväkodin nurkan takana, ettei kaverit vaan nää.
Naru välillämme kasvaa (kuten pitääkin), mutta irti ei saa päästää. Tulee vielä joku päivä, kun narusta on päästettävä, mutta onneksi siihen on vielä pitkä matka :)
 
 
Kuvituksena kuvia vuosien varrelta.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

UUSI ALKU

Edellisistä kuulumisista on k a u a n. Talossa 1928 on tapahtunut kamalasti.

 
 

1) Kun teimme muuttoa taloon samalla, kun entiset asukkaan tekivät muuttoa talosta, ilmestyi keittiön tapettiin harmaita pyöreitä pilkkuja. Ensimmäisenä talvena laitoin hihat heilumaan ja selvitin, miksi näin on tapahtunut. Facebookin pelastetaan vanhat talot -ryhmästä sain paljon apua!
Pilkkujen säännöllisyyden ja hutkimisen jälkeen kaikki olivat aikalailla samaa mieltä siitä, että kyseessä vanhat nupinaulat. Elettiin koleaa syyskuuta, kun muutimme, ja talo oli aikalailla lämmittämätön tuon kuukauden. Kylmät nupinaulat aiheuttivat kosteuden kondensoitumista tapetin pinnalle nupinaulojen kohdalle ja värjäsi tapettia harmaaksi, kun likainen remonttipöly yhdistyi huoneilmassa.
Ainut vaihtoehto oli vaihtaa tapetti ja päätimme laittaa Sandbergin Waldemarin (samaa, jota meillä on portaikossa) harmaan sävyssä. Keittiö raikastui ja tuntuu nyt suuremmalta.
Kuvissa näkyy myös uutta astiakaappia & eteisen tapettia, mutta niistä haluan ehdottomasti tehdä oman postauksensa - jos joku saa niistä vähän inspiraatiota :)
 
 
2) Sukuumme on tullut uusi perheenjäsen, Pablo. Herra on 13 viikkoa vanha chihuahua ja varastanut meidän kaikkien sydämet. Meidän sekarotuinen (chihuahua/kiinanharjakoira) Hartikainen ei vielä ole ihastunut, mutta eiköhän niistä hyvät kaverukset tule.
 
 
 
3) Ehkä sitten muita kuulumisia.
Edellisessä postauksessani mainitsemastani väsymys olikin ihan todellista, eikä kaa(m)oksesta johtuvaa. Olen nyt reilun kuukauden verran tankkaillut rautaa & vitamiineja - ja olo on aivan loistava. Ollut jo vähän aikaa, mutta en ole uskaltanut vielä tarttua ns. härkää sarvista, vaan ottanut aika rauhallisesti.
Talokin meinasi jo mennä myyntiin jaksamiseni vuoksi, se oli ihan liki. Mutta maatessani viime viikonloppuna auringossa, siemailin tummaa olutta, johon ihastuin Irlannin matkallamme alkukesästä, odotin saunan lämpenemistä ja katselin merimaisemaa, en halunnut mihinkään. Kuin olisin rakastunut uudelleen.
Hieman ehkä vaivannut se näiden kahden vuoden aikana, kuin olisi asunut jonkun toisen kodissa. Loppujen lopuksi olimme hyvin tiiviisti yhteydessä ja tekemisissä useamman kuukauden ajan talon entisten asukkaiden kanssa, että he tulivat tutuksi. Paljon olemme kyllä muuttaneet omanlaiseksi, mutta paljon olemme jättäneetkin, koska edellisillä on niin paljon samanlainen sisustusmaku, kuin meillä. On ollut tunne, kuin asuisi vuokralla, toinen jalka ulkona. Nyt ajattelimme kuitenkin personalisoida taloa lisää pikkuhiljaa :)
Ja lisäksi... blogi alkaa taas elämään!
 

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

VUOSI 2016

Tästä postauksesta tulee kuvaton. En ole sitten viime vuoden syksyn jälkeen ehtinyt kuvaamaan mitään. Koko ajan olo on ollut kiukkuinen, välillä jopa vihainen. Mikään ei tunnu onnistuvan.

Loppusyksystä vuonna 2016 alkoi putkisaneeraus. Putket sukitetaan ja viemäriliitoksia avataan. Kun meidän viemäriliitosta avattiin, ajettiin säälimättä vanhaa omenapuuta päin. Puusta on nyt useita oksia katki. Tiedossa oli, että puu kasvaa rasitealueella, mutta mielestäni puu on ollut tuossa kauemmin, kuin rasitealue. Puhetta oli, että sitä pystytään varomaan, mutta ilmeisesti sana ei ollut mennyt eteenpäin.

Alkutalvesta alkoi väsyttämään enemmän, kuin useampina vuosina. Sain projekteja eteenpäin, mutta kaikkialla silti säilyi hallitsematon kaaos. Kun ensilumi satoi isoina kinoksina, tuli aivan mahtava fiilis, mutta se häipyi taas juuri silloin, kun lumi suli. Koko ajan alkoi olla pimeää.

Viikko ennen joulua laitoin normaalisti tiskikonetta päälle ja kone alkoi hälyttämään, että vettä ei tulisi. Tarkistin, että hana on auki, ja kokeilin uudelleen. Vedet valuivat jaloilleni sokkelin alta. Epätoivo iski, että tämäkin vielä. Kävi ilmi, että rotta tai hiiri on päässyt sokkelin alle sähköjohtojen läpivientirei'istä ja purrut tiskikoneen tulovesiputken halki. Siitä seurasi vesivahinko ja meillä kuivatettiin kostuneita runkopuita ja lattiaa onneksi vain viikon verran.
Mies kaatui ja mursi kylkiluunsa.

Joulu ei meille tehnyt kamalasti tuloaan. Viime tipassa kalenterit, koristeet ja kuusi. Lapset olivat toisten vanhempiensa luona ja me miehen kanssa kaksin. Vielä aatonaaton ja aaton välisenä yönä valvoin neljään asti väkertäen talven aikana ilmestynyttä uutta projektiani; tytölle nukkekoti joululahjaksi. Lupasin, että ensi jouluksi ei yhtään projektia.
Jouluaatto juostiin pää kolmantena jalkana sukulaisissa. Ihanaa ja mukavaa oli kuitenkin.
Joulupäivänä sairastuin influenssaan ja välipäivät menivät töissä sairastellessa kollegan kanssa yhdessä. Välipäivinä mies sairastui. Lapset onneksi säästyivät taudilta sillä kertaa.

Uusi vuosi juhlittiin lasten kanssa kivasti. Kävimme kaupungilla katselemassa ilotulitusta, saunoimme, söimme ja ammuimme raketteja takapihalla naapurien kanssa. Otin uuden vuoden vastaan huokaisten, ehkä vähän helpotuksesta. Huokaisu sisälsi myös huolta tulevasta vuodesta. On sanonta "ei kahta ilman kolmatta". Vuosi 2015 ei ollut helpoimmasta päästä, eikä ollut myöskään vuosi 2016. Suuret odotukset ovat siis vasta vuodelle 2018.

Nyt vuoden 2017 alussa olemme kirineet hieman vuotta 2016. Tänään saimme vesivahingon jäljiltä keittiön kasaan. Talo on alkanut tuntumaan pieneltä näin talvisin, joten olemme tehneet uusia järjestelyjä:
- Eteisen vaatejärjestyksen laitoin uuteen uskoon, jotta se olisi toimivampi.
- Makuuhuoneen järjestystä muutettiin radikaalisti; vaatekaappi sai lähteä, siirsimme vaatteemme yläkerran vaatekaappiin ja hankimme pitkän pöydän, jossa voimme tehdä omia juttujamme. Tänään olisi tarkoitus vielä kiinnittää naulakko ja kaksi hyllyä seinään, jotta saamme lisää säilytystilaa.
- Keittiöön on ilmestynyt astiakaappi lisätilaa tuomaan ja kierrättäminen on tehty helpommaksi.
- Yläkerta alkaa olla valmis kokonaan. Mitä nyt kaappia ja säilytyslaatikkoa pitää maalailla, mutta ne eivät onneksi ole kiireellisiä.
Vielä on tekemistä, mutta nyt ne eivät tunnu painostavilta. Olen tehnyt kunnollisen listauksen, jotka pitäisi tässä kuukauden sisällä saada tehdyksi. Tytön syntymäpäiväjuhlat lähestyvät ja tyttö haluaisi kunnon prinsessajuhlat. Miehen syntymäpäiväjuhlat ovat samaan aikaan, joten sovimme suuntaavamme hotelliin ja ravintola Haraldiin syömään.
Kohta alkaakin päivät valostumaan, joten eiköhän tämä tästä. Päällimmäisenä tunteena on, että tästä tulee ihan hyvä vuosi.


torstai 15. syyskuuta 2016

PIENTÄ EPÄTOIVOA TAPETIN VALINNASSA

Kyllä neuvo "asu ensin vuosi ja mieti sen jälkeen" pitää paikkansa. Olisi pitänyt noudattaa neuvoa, mutta sisustusaktiivisena ennen muuttoa suunnittelin sisustusta täyttä häkää, ja siinä rytäkässä lähti sitten eteisestä tapetti vaihtoon.
Tästä aiheesta olen paljon käynyt keskusteluja minun ja mieheni messenger-keskustelussa ja hyvin nopeasti keskustelu on kääntynyt lähinnä minun yksinpuhelukseni. Tasaisin väliajoin olen pommittanut keskusteluun kuvia tapettivaihtoehdoista ja aina palannut kuitenkin siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon.


Nimittäin Sandbergin Raphael. Tapettivalinta oli hyvin helppo verrattuna värivalintaan. Portaikko, jossa on Sanbergin Waldemar tapetti, on nimittäin meidän pienen eteisaulan yhteydessä.
Alkuperäinen suunnitelma oli maalata portaat siniharmaiksi ja portaikon seinät valkoisiksi, joka toisi paljon avaruutta kapeaan portaikkoon. Raphael tapetti tulisi eteistilaan sinisen sävyisenä. Suurimman ongelman tuotti se, että mielestäni Waldemar ja siniharmaat portaat ovat ihan parhaat kaverukset, ja mieleen pälkähti, että enpäs maalaakaan....


Suunnitelma B oli laittaa Raphael tapetti vihreän sävyisenä, jolloin tapetit sopisivat toisiinsa, eikä tarvitsisi lähteä maalaushommiinkaan vaikeaan portaikkoon. Sininen kuitenkin kummitteli mielessä ja aloin puoli vuotta kestäneeseen ajatusleikkiin.
Tänään repäisin hetken mielijohteesta, koska se tapa on melkein aina tuntunut hyvältä, ja toivon todella, että tuli repäistyä oikeaan suuntaan. Vähän jopa jännittääkin, miltä uusi tapetti tulee näyttämään!
 
Jos haette perinteisiä tapetteja, suosittelen lämpimästi tutustumaan Sandbergin tapettivalikoimaan. Tapettirullat eivät ole edullisimmasta päästä, mutta hinta/laatu-suhde on paikallaan. Tapetit eivät ole muovisen näköisiä ja kestävät lähempääkin tarkastelua. Sävyt ovat pehmeitä ja tuovat lämpöä huonetilaan.
 
En tiedä, ehdinkö tänne blogin ääreen palaamaan ennen huomista, joten toivottelen kaikille rentouttavaa viikonloppua!