lauantai 23. kesäkuuta 2018

RENNOSTI

Juhannusta vietetään tänä vuonna lasten kanssa. Eilen, aattona, uhmasimme myrskytuulia ja kävimme katsomassa kokkoa, syömässä grillimakkarat, söimme hamppareita ja saunoimme puolille öin. Lapset kirmasivat tekemässä keksimiään juhannustaikoja ja leikimme Nerf-sotaa niillä vähillä panoksilla, mitä talosta löysimme. Ai niin, ja piilostakin leikimme - ja keksin pojan kanssa niin mahtavan piilon, ettei tosikaan!

Tänään, juhannuspäivänä, kaikki nukuimme pitkään, tilasimme 350 panosta Nerf-aseisiin, ja söimme myöhän aamiaisen. Tuulesta huolimatta ulkona on aika hyvä sää, aurinkokin paistaa. 
Lapset ulos ja nakitin miehen kanssani siirtelemään huonekaluja.


Viime viikonloppuna nimittäin iskimme peräkärryn perään ja kävimme hakemassa Tori.fi:sta ostamani divaanin olohuoneen nurkkaan. Divaani oli kuntoonsa (kuin uusi) nähden todella edullinen, ja se sopii tuohon ihan mahtavasti. 


Tänään vaan aikalailla ollaan. Arki on hyvin hektistä, joten pitkä viikonloppu tekee taas tosi hyvää. On talon maalausta, alapohjan tyhjennystä, ja vielä jännitystä siitä, saadaanko talo ajoissa myydyksi, ennen kuin poika aloittaa syksyllä koulun.
Kyllä, talo on myynnissä. En halua sitä avata sen enempää vielä. Sitten kyllä, kun asiat konkretisoituvat, jos konkretisoituvat.

Huomenna suuntaan Ikeaan. Makuuhuoneeseen verhot ja tuohon divaanin takana olevan hyllyn yläpuolelle pitäisi laittaa valaisin. Vaikka talo myynnissä onkin, pitää henkisesti varautua siihen, että tähän jäämme. Yritän parhaani mukaan olla ajattelematta tätä kotina. Hyvin siinä onnistuen, välillä tosin huonommin, koska mieli halajaa jo hyvin paljon muualle.


Mies jo kaipailee kalakeiton tekoon. Keittiöstä kuuluu paljon huokailuja. Veitsi ei ole terässä ja meiltä kuulemma puuttuu kalalauta. Asia selvä :)


lauantai 31. maaliskuuta 2018

TÄSSÄ MINÄ OLEN

Viime kuukausina olen yrittänyt nauttia paljosta, mitä elämässäni on.
Aikanaan vihasin talvea, mutta nyt rakastan sitä niin, että surettaa sen loppuminen. Kohta on kevät.


Koska talven loppuminen tuotti ihan uskomattoman paljon vieroitusoireita, julistin koko perheelle, että me aletaan retkeilemään. Kokeiltiin tänään päiväretkeä meidän lähellä sijaitseville kallioille. Aika hyvät näkymät. Tuuli hieman, joten kauan emme olleet. Näpit jäätyivät lämpimästä kaakaosta huolimatta.

Me aikuiset, mieheni ja minä, olimme liki kahden viikon lomalla Lapissa. Se loma teki ihan uskomattoman hyvää. Vieroitusoireista huolimatta, mieli on rauhallinen. Sauna lämpiää, lapset ovat vielä ulkona, koira rapsuttelee itseään selkäni takana, ja tässä istun ikkunan äärellä ulkovaatteet vielä päällä. 


Normaalisti perfektiosuuteni ja kontrollifriikkiyteni pakottaisi siivoamaan, mutta nyt ollaan oltu aika hunningolla jo monta päivää. Olen tietoisesti pyrkinyt ottamaan rennommin, paljon rennommin. Tukkakin ollut harjaamatta jo kaksi päivää, ja mieskin kysyi, koska aion luovuttaa Toben ulkovarusteeni varastoon odottamaan ensi kautta (en ikinä).

Tämä fiiliksen, kun saisi pidettyä.



sunnuntai 29. lokakuuta 2017

SATEINEN SIIVOUSSUNNUNTAI

Arkea helpottaakseni olen ottanut tavaksi siivota koko huushollin tulevaa viikkoa varten.
Tänään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan on kuitenkin sellainen olo, että ei jaksais millään.


Nakkasinkin siivoussunnuntain nyt hetkeksi mielestäni, ja lämmitin meille eilistä kanakeittoa mikrossa.

 
Onhan tuo ilmakin ihan tosi tosi masentava - ja märkä! Vielä torstai-iltana ihastelin lumista näkymää lastenhuoneen ikkunasta. Nyt on kylmää, harmaata ja märkää. Ei huvita tehdä mitään.
 

 
 Tänä vuonna on opetellu ottamaan rennommin. Siis paljon rennommin.
Tuossa kesällä tuli laitettua laatikkoon ja varastoon ylimääräistä sisustuskamaa. Ihan vain siivoamisen helpottamiseksi - ja siisteyden ylläpitämiseksi. Jätin vain niitä oikeasti kivoja juttuja, joita tulee käytettyä joka päivä (kuten esimerkiksi tuon alemman kuvan kynttilänjalan). Lisäksi annoin eteenpäin tavaroita, jotka tuntuivat vain olevan taakkana.
Jo helpotti! Mutta siellä lootassa on muutama asia, joka on jäänyt kummittelemaan. Ne ovat mielessä aika ajoin, joten taidan jossain vaiheessa hakea ne takaisin sisälle.
 
 
 
"Kiska on auki! Pitäskö käydä hakee karkkii?"
Ehkä maailman paras idea.
 

perjantai 25. elokuuta 2017

NOPEAT RÄPSYT

Sairastuvalta heipat.
 
Hyväksi todettuja vinkkejä flunssan selättämiseen talosta 1928.
Ihan ykkösenä tulee LEPO & UNI.
Lepo flunssaisena on ihan aliarvostettua, mutta kyllä sen eron huomaa. Alkuviikosta viiletin töissä ja keskiviikkoiltana hyvä että pääsin vessassa käymään. Ilmoitin sängynpohjalta pomolle tekeväni töitä kotona.
 
 
Hyvänä kakkosena tulee ravinto.
Sitruunalla, hunajalla ja inkiväärillä maustettu vihreä tee, puuro, supermysli jugurtin kanssa, lämmin mustaherukkamehu yskään ja mehujäätä kurkkukipuun.
 
 
Vaatetus kannattaa pitää mahdollisimman kevyenä ja mukavana.
Tietysti kuumehorkassa sitä tulee maattua kolmen peiton alla päällään villapaita, kollarit, pitkät kalsarit ja villasukat. Kuumelääkkeen alettua vaikuttamaan pyöritäänkin sitten sängyssä hikisenä vaatetta ja peittokerrosta vähentämässä.
 
Kuumeen laskettua inhimilliselle tasolle onkin sitten aika keksiä vähän tekemistä.
Itse neulon, selaan nettiä, laittelen viestejä ja katselen leffoja Netflixistä (tsekatkaa Masha & Karhu! Ihan superhauska aikuisellekin). Työt vähennän minimiin, joten teen vain pakolliset hommat.
 
 
Mikä siihen nenän tukkoisuuteen on sitten auttanut?
Lämmin suihku ja nenäkannu!
Itse vältän nenän niistämistä ihan viimeiseen asti. En tiedä kuvittelenko, mutta nuha helpottaa nopeammin näin. Ajattelen, että niistäminen ärsyttää nenäkalvoja entisestään, eikä turvotus pääse helpottamaan.
 
 
Vielä otetaan ihan rauhallisesti ja pyykkivuori, lattioiden pesu ja muut kotityöt saavat suosiolla odottaa. Ei sillä, että täällä huushollissa kukaan muu olisi mitään tehnyt minun sairastaessani. On tehnyt ja paljonkin. Voin nimittäin olla aika maanvaiva valituksineni, kun kuume nousee korkealle, jalkoihin ja selkään pakottaa, päässä tuntuu painetta, nenä tukossa, yskiminen sattuu ja nouseva kuume saa aikaan julman kylmyyden tunteen. Mutta kai sitä jokainen saa - ja pitääkin - itselleen vähän extrahuomiota siinä vaiheessa vaatia.
 
 
Ensi viikolla voikin sitten keskittyä nuohoojan kutsumiseen, pihan laittamiseen syyskuntoon (pikkuhiljaa) ja syysvaatteiden kaivamiseen varastosta.
Kohta saadaan kuule nauttia sävyisästä maisemasta!
 
Mukavaa viikonloppua kaikille :)
 

tiistai 15. elokuuta 2017

VIIKONLOPUN KATTAUS

Viime viikonloppu oli lapsivapaaviikonloppu.
Lauantaiaamuna heräsin kahdeksan aikoihin, kuuntelin lintujen laulua kahvikupponen kädessä ja istuin pitkään ihanass... voi kunpa. Heräsin todella kahdeksan aikoihin, käytin koiran ulkona silmät puoliummessa ja sen jälkeen katselin ympärilläni olevaa kaaosta. Pyykit pesemättä ja laittamatta, vessa siivoamatta, pientä tilpehööriä siellä täällä, ja niin edespäin. Tiedättehän, se ihan peruskaaos.
 
Päätin olla välittämättä. Pikkusiskoni tapasi sanoa lapsena "mitä sitte?".
Siivosin keittiön kylläkin ja katoin pöydän pitkästä aikaa.


 
Jumitun aika usein tähän ihan peruskattaukseen. Välillä tekisi mieli kokeilla jotain muuta, mutta näissä astioissa ja pöytäliinassa on niin ihanat sävyt.
 
Kun sävyt sopivat toisiinsa, voi kuvioilla ja kuoseilla leikitellä.
Valkoiset kahvikupit, valkoiset leipälautaset ja vaaleansiniset kulhot kuvioineen ovat Iittalan Sarjaton-sarjaa, kuten myös kirkkaat juomalasit.


Iittalan Tanssi-sarjan ruokalautasia käytän usein aluslautasina. Muutamaan otteeseen nämä olen meinannut myydä, mutta joka kerta tullut toisiin ajatuksiin. Ne vain tuovat sitä jotain pientä extraa kattaukseen.
Kahvikupeissa lojuvat vanhat lusikat olen löytänyt edullisesti kirpparilta. Pellavainen pöytäliina on Ikeasta (aion kyllä ostaa toisenkin, jos niitä vielä siellä on) ja pellavaiset lautasliinat oli eurolla kappale toissatalvena Järvenpään Prismassa.
 
Päätin aika yksimielisesti, että käyttöastiat täytyy saada esille. Etsin ties kuinka pitkään vanhaa tammista astiakaappia. Juvilla on kauniita astiakaappeja, mutta ihan tuhottoman kalliita - vaikka tietysti ovat laadukkaita. Lopulta löysin sadalla eurolla täyttä tammea olevan astiakaapin huuto.netistä.


Vanhahan tämä ei ole, mutta kooltaan ja sävyltään sopii keittiöön ihan loistavasti. Oli ihan tuuri, että löysin ja sain tämän. Kaappitilaakin on keittiössä enemmän, kun käyttöastiat ovat omassa vitriinissään.


Haaveilen kyllä vieläkin Juvin astiakaapista, jolloin tämä siirtyisi olohuoneeseen. Ehkä jossain vaiheessa :)