sunnuntai 8. tammikuuta 2017

VUOSI 2016

Tästä postauksesta tulee kuvaton. En ole sitten viime vuoden syksyn jälkeen ehtinyt kuvaamaan mitään. Koko ajan olo on ollut kiukkuinen, välillä jopa vihainen. Mikään ei tunnu onnistuvan.

Loppusyksystä vuonna 2016 alkoi putkisaneeraus. Putket sukitetaan ja viemäriliitoksia avataan. Kun meidän viemäriliitosta avattiin, ajettiin säälimättä vanhaa omenapuuta päin. Puusta on nyt useita oksia katki. Tiedossa oli, että puu kasvaa rasitealueella, mutta mielestäni puu on ollut tuossa kauemmin, kuin rasitealue. Puhetta oli, että sitä pystytään varomaan, mutta ilmeisesti sana ei ollut mennyt eteenpäin.

Alkutalvesta alkoi väsyttämään enemmän, kuin useampina vuosina. Sain projekteja eteenpäin, mutta kaikkialla silti säilyi hallitsematon kaaos. Kun ensilumi satoi isoina kinoksina, tuli aivan mahtava fiilis, mutta se häipyi taas juuri silloin, kun lumi suli. Koko ajan alkoi olla pimeää.

Viikko ennen joulua laitoin normaalisti tiskikonetta päälle ja kone alkoi hälyttämään, että vettä ei tulisi. Tarkistin, että hana on auki, ja kokeilin uudelleen. Vedet valuivat jaloilleni sokkelin alta. Epätoivo iski, että tämäkin vielä. Kävi ilmi, että rotta tai hiiri on päässyt sokkelin alle sähköjohtojen läpivientirei'istä ja purrut tiskikoneen tulovesiputken halki. Siitä seurasi vesivahinko ja meillä kuivatettiin kostuneita runkopuita ja lattiaa onneksi vain viikon verran.
Mies kaatui ja mursi kylkiluunsa.

Joulu ei meille tehnyt kamalasti tuloaan. Viime tipassa kalenterit, koristeet ja kuusi. Lapset olivat toisten vanhempiensa luona ja me miehen kanssa kaksin. Vielä aatonaaton ja aaton välisenä yönä valvoin neljään asti väkertäen talven aikana ilmestynyttä uutta projektiani; tytölle nukkekoti joululahjaksi. Lupasin, että ensi jouluksi ei yhtään projektia.
Jouluaatto juostiin pää kolmantena jalkana sukulaisissa. Ihanaa ja mukavaa oli kuitenkin.
Joulupäivänä sairastuin influenssaan ja välipäivät menivät töissä sairastellessa kollegan kanssa yhdessä. Välipäivinä mies sairastui. Lapset onneksi säästyivät taudilta sillä kertaa.

Uusi vuosi juhlittiin lasten kanssa kivasti. Kävimme kaupungilla katselemassa ilotulitusta, saunoimme, söimme ja ammuimme raketteja takapihalla naapurien kanssa. Otin uuden vuoden vastaan huokaisten, ehkä vähän helpotuksesta. Huokaisu sisälsi myös huolta tulevasta vuodesta. On sanonta "ei kahta ilman kolmatta". Vuosi 2015 ei ollut helpoimmasta päästä, eikä ollut myöskään vuosi 2016. Suuret odotukset ovat siis vasta vuodelle 2018.

Nyt vuoden 2017 alussa olemme kirineet hieman vuotta 2016. Tänään saimme vesivahingon jäljiltä keittiön kasaan. Talo on alkanut tuntumaan pieneltä näin talvisin, joten olemme tehneet uusia järjestelyjä:
- Eteisen vaatejärjestyksen laitoin uuteen uskoon, jotta se olisi toimivampi.
- Makuuhuoneen järjestystä muutettiin radikaalisti; vaatekaappi sai lähteä, siirsimme vaatteemme yläkerran vaatekaappiin ja hankimme pitkän pöydän, jossa voimme tehdä omia juttujamme. Tänään olisi tarkoitus vielä kiinnittää naulakko ja kaksi hyllyä seinään, jotta saamme lisää säilytystilaa.
- Keittiöön on ilmestynyt astiakaappi lisätilaa tuomaan ja kierrättäminen on tehty helpommaksi.
- Yläkerta alkaa olla valmis kokonaan. Mitä nyt kaappia ja säilytyslaatikkoa pitää maalailla, mutta ne eivät onneksi ole kiireellisiä.
Vielä on tekemistä, mutta nyt ne eivät tunnu painostavilta. Olen tehnyt kunnollisen listauksen, jotka pitäisi tässä kuukauden sisällä saada tehdyksi. Tytön syntymäpäiväjuhlat lähestyvät ja tyttö haluaisi kunnon prinsessajuhlat. Miehen syntymäpäiväjuhlat ovat samaan aikaan, joten sovimme suuntaavamme hotelliin ja ravintola Haraldiin syömään.
Kohta alkaakin päivät valostumaan, joten eiköhän tämä tästä. Päällimmäisenä tunteena on, että tästä tulee ihan hyvä vuosi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei! Jätäthän kommenttia :)