keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

UUSI ALKU

Edellisistä kuulumisista on k a u a n. Talossa 1928 on tapahtunut kamalasti.

 
 

1) Kun teimme muuttoa taloon samalla, kun entiset asukkaan tekivät muuttoa talosta, ilmestyi keittiön tapettiin harmaita pyöreitä pilkkuja. Ensimmäisenä talvena laitoin hihat heilumaan ja selvitin, miksi näin on tapahtunut. Facebookin pelastetaan vanhat talot -ryhmästä sain paljon apua!
Pilkkujen säännöllisyyden ja hutkimisen jälkeen kaikki olivat aikalailla samaa mieltä siitä, että kyseessä vanhat nupinaulat. Elettiin koleaa syyskuuta, kun muutimme, ja talo oli aikalailla lämmittämätön tuon kuukauden. Kylmät nupinaulat aiheuttivat kosteuden kondensoitumista tapetin pinnalle nupinaulojen kohdalle ja värjäsi tapettia harmaaksi, kun likainen remonttipöly yhdistyi huoneilmassa.
Ainut vaihtoehto oli vaihtaa tapetti ja päätimme laittaa Sandbergin Waldemarin (samaa, jota meillä on portaikossa) harmaan sävyssä. Keittiö raikastui ja tuntuu nyt suuremmalta.
Kuvissa näkyy myös uutta astiakaappia & eteisen tapettia, mutta niistä haluan ehdottomasti tehdä oman postauksensa - jos joku saa niistä vähän inspiraatiota :)
 
 
2) Sukuumme on tullut uusi perheenjäsen, Pablo. Herra on 13 viikkoa vanha chihuahua ja varastanut meidän kaikkien sydämet. Meidän sekarotuinen (chihuahua/kiinanharjakoira) Hartikainen ei vielä ole ihastunut, mutta eiköhän niistä hyvät kaverukset tule.
 
 
 
3) Ehkä sitten muita kuulumisia.
Edellisessä postauksessani mainitsemastani väsymys olikin ihan todellista, eikä kaa(m)oksesta johtuvaa. Olen nyt reilun kuukauden verran tankkaillut rautaa & vitamiineja - ja olo on aivan loistava. Ollut jo vähän aikaa, mutta en ole uskaltanut vielä tarttua ns. härkää sarvista, vaan ottanut aika rauhallisesti.
Talokin meinasi jo mennä myyntiin jaksamiseni vuoksi, se oli ihan liki. Mutta maatessani viime viikonloppuna auringossa, siemailin tummaa olutta, johon ihastuin Irlannin matkallamme alkukesästä, odotin saunan lämpenemistä ja katselin merimaisemaa, en halunnut mihinkään. Kuin olisin rakastunut uudelleen.
Hieman ehkä vaivannut se näiden kahden vuoden aikana, kuin olisi asunut jonkun toisen kodissa. Loppujen lopuksi olimme hyvin tiiviisti yhteydessä ja tekemisissä useamman kuukauden ajan talon entisten asukkaiden kanssa, että he tulivat tutuksi. Paljon olemme kyllä muuttaneet omanlaiseksi, mutta paljon olemme jättäneetkin, koska edellisillä on niin paljon samanlainen sisustusmaku, kuin meillä. On ollut tunne, kuin asuisi vuokralla, toinen jalka ulkona. Nyt ajattelimme kuitenkin personalisoida taloa lisää pikkuhiljaa :)
Ja lisäksi... blogi alkaa taas elämään!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei! Jätäthän kommenttia :)