torstai 28. heinäkuuta 2016

VANHAT LUSIKAT

Viimeisestä blogipäivityksestä on vierähtänyt kuukausi. Tämä ei ehkä ollut sitä, mitä blogilta halusin, mutta ns. ruuhkavuosina, kun lapsi on pieni, töissä käytävä ja muut velvollisuudet - ne kivat ja epämukavatkin - on hoidettava, on tilanne juuri nyt se, että aina ei löydy aikaa itselle tai omalle rakkaalle harrastukselle, kuten valokuvaaminen ja sisustaminen. Nuo kaksi harrastusta yhdistettynä kirjoittamiseen, tuo yhteen tämän pienen kokonaisuuteni.

Sen lisäksi, että olen tehnyt aika paljon töitä ja pienesti lomaillut, kävin poikani kanssa eilen Vanhan tavaran liikkeessä Porvoossa. Liike on pieni, mutta tavara on melko vaihtuvaa. Joka kerta, kun siellä ehdin käymään, en tyhjin käsin lähde.


Tällä kertaa löysin vanhoja kahvilusikoita. Ne olivat aika heikossa hapessa, mutta ne ovat todella kauniita puhdistettuina.


Puhdistukseen käytin vähän sitruunahappoa, jotta yhdestä lusikasta sain pois ruosteen, jota oli vähän varteen kertynyt. Hopeat muutoin puhdistin tummentumista (pahoistakin) miehen vanhalla hammasharjalla ja lasten hammastahnalla. Hammastahnaan sekoitin ihan vähän ruokasoodaa.


Mun mielestä vanhoissa lusikoissa on jotain ihanaa. Niistä tulee mieleen mummu ja ukki, joita näen kerran tai kaksi vuodessa välimatkan takia. Heillä käytetään ikivanhoja aterimia, jotka on joko perittyjä tai lahjaksi aikoinaan saatuja. Niissä on kaunis patina ja se pieni kotoinen kilkatus kahvikuppia tai lautasta vasten on aivan erilainen, kuin mitä uusissa aterimissa on.
Haaveenani on löytää vanhat kauniit aterimet, joita käyttää vaikkapa jouluisin. Nämä lusikat tulevat minun kahvilusikoiksi - mies ei niin kamalasti välitä, millä sitä tervaansa sekoittelee.
Vielä pitää etsiä jokin kippo näille, kun ei raaski laatikossakaan pitää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei! Jätäthän kommenttia :)