torstai 8. syyskuuta 2016

KUN ON NIIN NÄTTI

Ehkä jossain vaiheessa saan tänne bloginkin puolelle raportoitua valmiiksi saatuja remontteja ja projekteja, joista suurin taisi olla olohuoneen maalaus.
Yksi isoimmista to do -listalla olevista askareista oli myös tavaroiden raijaus kirpputorille. Olen rankalla kädellä viimeisen vuoden ajan käynyt kaappejamme läpi ja katsonut, mitä ihan oikeasti tarvitsemme. Vähän kuin konmarin tapaan, mutta sitten ei kuitenkaan. Kasat kerääntyivät lastenhuoneeseen yläkertaan neljään isoon laatikkoon, kolmeen Ikean jätesäkkiin ja varastosta löytyi kolme laatikollista lisää. Siitä tavaramäärästä tuli ihan oikeasti huono olo.
Kohta on tilaa hengittää.
 
Tänään vein lisää tavaraa varaamalleni pöydälle ja samalla poikani kanssa tein nopean kierroksen tarkistaakseni, mitä muista pöydistä löytyy.
Löysin todella, todella, kauniin kynttilänjalan. Voi että olin iloinen!


Autossa tarkemmin katsoin ostostani ja löysin pohjasta tekijän yhteystiedot. Olin vähän ihmeissäni, että löysin kirpparihinnalla ihan oikeasti aitoa suomalaista käsityötä ja samalla tuin paikallista käsityötä. Aion myös tukea jatkossakin ja ottaa yhteyttä tekijään ainakin kiittääkseni - ehkä myös tilatakseni lisää, jos mahdollista.


Pari viikkoa sitten lauantaina kävin parin ystävän kanssa ensimmäistä kertaa porvoolaisessa Cafe Postres'ssa aamupalalla. Suosittelen paikkaa kaikille Porvoossa matkaaville. Paikka oli tunnelmaltaan lämmin ja palvelu oli ihanaa. Aamiaistarjoilu olisi ehkä saanut olla vähän kattavampi ja monipuolisempi, mutta kyllä siellä vatsansa sai niin täyteen, ettei jaksanut kunnolla kävellä.
Postres'ssa ihastuin erityisesti sen keraamisiin astioihin, ja sen jälkeen olen yrittänyt etsiä meille sopivia lautasia. Harkitsin jo vakavasti liittymistä keramiikkakurssille, mutta paikat olivat täynnä, heh.
 
Nyt kuitenkin taas hommiin, että saisi lisää valmista ja iltaisin olisi enemmän aikaa vain olla.
Natnat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei! Jätäthän kommenttia :)